”En voi tehdä vatsarutistuksia, kun mulla on tää erkauma”.
Kuinka moni on itse sanonut tai kuullut äidin sanoneen näin?
Tiesitkö, että keskivartalon toiminta ja sen vahvuus eivät kuitenkaan ole riippuvaisia jännesauman leveydestä. Leveä jännesauma ei siis välttämättä tarkoita heikkoa keskivartalon toimintakykyä.
Äidin harjoittelun, liikepankin ja liikkeiden suorittamisen tulisi suorien vatsalihasten väliin mahtuvien senttien sijaan perustua seuraaviin:
📍vatsanseinämän lihas- ja tukikudosten vahvuus ja jäntevyys
📍lihas- ja tukikudosten synergia
📍kyky kontrolloida intra-abdominaalista painetta
📍 yleinen kuntotaso
📍 liikkeen aiheuttamat oireet
📍äidin tavoitteet
Sopivan kuormitustason ja liikevariaation määrittämiseen voidaan käyttää jännesauman
”laatua” samalla, kun arvioidaan KOKO VATSANSEINÄMÄN TOIMINTAA.
Kieltolistat ja liikkeiden korvamerkitseminen turvalliseksi tai haitalliseksi voivat kyllä selkeyttää harjoittelua ja helpottaa valmentajan työtä, kun valmiista katalogista voidaan valita suositellut ja ei suositellut liikkeet,
MUTTA
rajoitetun liikepankin noudattaminen tai niiden käyttäminen osana urheilevan äidin valmennusta ei heijasta tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuvaa urheilijakeskeistä valmennusta. Pahimmillaan valmiiden ”hyväksyttyjen” liikelistojen noudattamisesta voi seurata
1) Virheellinen turvallisuuden tunne.
– Liikkeen kontrollointiin ja suorittamistapaan ei
kiinnitetä huomiota, koska liikkeen ajatellaan olevan joka tapauksessa äidille ”turvallinen”. Lopputuloksena voi olla suoritustapa, joka ei palvele tavoitetta. ➡️ Ei seuraa toivottua kehitystä.
b) Ei progressiota.
– Kun lista liikkeistä ja niiden suoritusvariaatioista ei kykene laajenemaan eli kuormittamaan aiempaa enemmän, eivät lihakset
ja tukikudokset myöskään vahvistu aiempaa enemmän.
➡️ Ei seuraa toivottua kehitystä.
Tukikudos, kuten jännesauma, vahvistuu oikein ja nousujohteisesti kuormittamalla. Ei kokonaan kuormitusta välttämällä.
Jos äiti haluaa tehdä vatsarutistuksia, on harjoiteltava vatsarutistuksia. Miten se tehdään sopivalla progressiolla, onkin sitten ihan oma juttunsa.
Liikkuvan äidin puolesta
Virva