Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen liikunta herättää äideissä usein enemmän kysymyksiä kuin tarjolla on vastauksia.

Tarjolla olevien vastauksien tai kommenttien sävy voi olla varoittava, kummasteleva, negatiivinen tai jopa kieltävä. Nämä sävyt voivat värittää äidin liikuntaharjoittelun haastavaksi. Haastavammaksi, kuin se todellisuudessa olisi. Erityisesti urheilevat ja tavoitteellisesti liikuntaa harjoittavat äidit saavat osakseen kummastelevia katseita. Heitä voivat kohdata syyllistävä kulttuuri ja mahdollisesti raskauteen ja synnytykseen liitetyt (usein perusteettomat) rajoitteet.   

Pitää paikkansa, että raskauden ja synnytyksen aiheuttamat anatomiset ja fysiologiset muutokset, mahdolliset komplikaatiot, vasta-aiheet ja riskilajit on aina tiedostettava ja huomioitava raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten liikunnassa, mutta tarpeettoman usein myös täysin terveelle odottajalle ja normaalisti etenevälle raskaudelle tai synnytyksestä palautuvalle äidille asetetaan absoluuttisia rajoituksia. Rajoituksia, jotka voivat tarpeettomasti vähentää tai jopa estää äidille fyysisesti ja psyykkisesti tärkeää liikuntaharjoittelua.

Oletko kuullut jonkin seuraavista?

Raskaana ollessa tai synnytyksen jälkeen ei saa rasittaa itseään, hikoilla, hengästyä tai nostaa sykettään yli 150

Raskaana ollessa ei saa kyykätä

Raskaana ollessa ei saa hyppiä tai juosta

Raskaana ollessa tai synnytyksen jälkeen ei saa tehdä vatsalihasliikkeitä

Raskaana ollessa tai synnytyksen jälkeen ei saa nostaa painoja

Mikään yllä mainituista EI ole absoluuttinen rajoitus äidin liikunnalle raskauden aikana eikä myöskään sen jälkeen, mutta ne voivat vaatia ammattilaisen tarkempaa arviointia.

Raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen liikuntaharjoittelussa ei ole kyse siitä, mitä pystyt tekemään. Kyse on siitä, mitä sinun kannattaa tehdä. 

Raskauden ja synnytyksen aiheuttamien muutosten huomiointi ei siis tarkoita sitä, etteikö nainen voisi liikkua raskauden aikana ja raskauden jälkeen. Päinvastoin useimmissa tapauksissa raskaana olevan ja synnyttäneen naisen terveyden edistämiseksi hänen pitäisi liikkua ja hänelle pitäisi pystyä tarjoamaan riittävä tieto, ohjaus ja turvalliset mahdollisuudet liikuntaan perustellut rajoitukset huomioiden. Niinpä negatiivissävytteisten, toruvien kommenttien ja tarpeettomien kauhukuvien maalaamisen sijaan äidiltä olisi parempi kysyä

”Pystytkö liikkumaan ja tiedätkö, miten liikut turvallisesti?” 

”Oletko löytänyt itsellesi mieluisan tavan liikkua?”

”Rajoittaako jokin liikkumistasi ja miten siinä voisi auttaa?”

Raskaana olevia ja synnyttäneitä naisia koskevat samat terveysliikuntasuositukset kuin muutakin väestöä ja liikunnalla on suotuisia vaikutuksia raskauteen ja siitä palautumiseen (Hinman ym. 2015). Valitettavasti osa äideistä kuitenkin liikkuu liian vähän näiden terveyshyötyjen saavuttamiseksi. Vanhemmaksi tulon tiedetään vähentävän fyysistä aktiivisuutta erityisesti naisilla ja lapsen saamisen aiheuttama fyysisen aktiivisuuden lasku voi vaikuttaa jopa vuosia synnytyksen jälkeen (Brown ym. 2009; Lovell & Butler 2015; Rhodes ym. 2014). Äitien liikkumista ei tueta riittävästi, vaikka esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten tulisi rohkaista ja ohjata äitejä terveellisiin elämäntapoihin, kuten riittävään fyysiseen aktiivisuuteen (Nascimento ym.2014).

Ohjeistus synnytyksen jälkeisen liikuntaharjoittelun aloittamiseen vaihtelee maakohtaisesti, mutta yleisesti liikuntaa ja sen pariin palaamista suositellaan viimeistään jälkitarkastuksen jälkeen (Evenson ym. 2014). Usein äidit odottavatkin niin kutsutun ”liikuntaluvan” saamista jälkitarkastuksesta. Tässä synnytyksen jälkeen tehtävässä tarkastuksessa on sairausvakuutuslain mukaan suoritettava tarpeellinen tutkimus synnyttäneen naisen terveydentilan selvittämiseksi ja mahdollisten synnytysvaurioiden toteamiseksi. Äitiysneuvolatoiminnan suosituksen mukaan jälkitarkastuksessa kiinnitetään raskaudesta ja synnytyksestä fyysisen ja psyykkisen toipumisen lisäksi huomiota imetykseen, perheen jaksamiseen, synnytyksen jälkeisen masennuksen seulomiseen ja perhesuunnitteluun. (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013). Näin ollen jälkitarkastuksen konteksti tai äitiysneuvolan suositukset ja resurssit eivät käytännössä keskity äidin liikunnallisen valmiuden arviointiin tai äidille yksilöllisesti sopivaan liikuntaharjoittelun opastamiseen, vaikka juuri ”liikuntalupaa” äidit neuvolasta odottavatkin. Liikunnan tärkeys synnytyksen jälkeen voi jäädä huomioimatta terveydenhuollossa ja

vain harva synnyttänyt äiti kokee saavansa riittävästi ohjeistusta liikunnan harrastamisesta

(Krans ym. 2005; Ferrari ym. 2010).

Synnytys voi olla kuitenkin usealle naiselle suurin liikuntakykyyn ja -valmiuteen vaikuttava fyysinen trauma, jonka he elämänsä aikana kokevat. Synnytyksen aikaansaama trauma vaatii huomiota ja yksilöllistä harjoittelun modifiointia samassa määrin, kuin mikä tahansa tuki- ja liikuntaelimistön vamma.

Synnytyksen kaikki muutokset eivät välttämättä koskaan palaudu täysin ja äidit voivat kokea fyysisiä vaivoja vielä vuosien jälkeen synnytyksestä kärsien laskeumista, virtsankarkailusta ja tukikudosten palautumattomuudesta kuten vatsalihasten erkaumasta. Oikein ajoitetulla ja annostellulla liikuntaharjoittelulla ja kuormituksella voidaan kuitenkin hoitaa ja ehkäistä näitä fyysisiä vaivoja. Erityisesti urheileva ja tavoitteellisesti liikkuva tai liikkumaan haluava äiti tarvitsee tietoa ja ohjausta itselleen sopivasta liikuntamuodosta, harjoittelusta, harjoitteista ja niiden annostelusta.

Liikuntaa ei tarvitse pelätä, mutta synnytyksen jälkeen siihen on suhtauduttava kunnioituksella sekä fysiologisen palautumisajan että yksilöllisten tekijöiden kannalta.

Vivathle for Mom™ Urheilevan äidin tarkastuksen tavoitteena on selvittää ja arvioida äidin valmiuksia liikuntaan ja tavoitteelliseen harjoitteluun. Arviointi perustuu raskauden ja synnytyksen aiheuttamien muutosten lisäksi äidin yksilöllisiin tavoitteisiin, biomekaniikkaan ja liikuntalajin vaatimuksiin. Tarkastuksesta äiti saa arvokasta tietoa siitä, kuinka harjoitella raskauden aikana tai palata turvallisesti ja tehokkaasti tavoitteellisen liikuntaharjoittelun pariin synnytyksen jälkeen ja samalla kuntouttaa esimerkiksi raskaudesta ja synnytyksestä toipuvaa lantionpohjaa ja keskivartaloa vahvemmaksi.

Vivathle for Mom™ Urheilevan äidin tarkastuksen tavoitteena on auttaa äitiä liikkumaan raskauden aikana ja/tai auttaa palaamaan liikunnan pariin raskauden jälkeen. Erityisesti äidit, joiden laji sisältää iskutusta, nostoja ja korkealla intensiteetillä tehtäviä harjoituksia pystyvät tarkastuksen jälkeen palaamaan lajiinsa turvallisesti, kun liikkeet ja harjoittelu on suunniteltu ja annosteltu heidän yksilöllisen palautumistasonsa mukaan. 

Kiputilat, heikko lantionpohja, virtsankarkailu tai vatsalihasten erkauma, eivät ole ylitsepääsemättömiä esteitä äidin liikuntaharjoittelulle, kun esteiden ylittämiseksi annetaan oikeat työkalut ja niiden käyttöohjeet.

Jokainen äiti, jokainen raskaus, jokainen synnytys ja synnytyksestä palautuminen on erilainen. Samoin jokaisen äidin liikuntapolku on erilainen, mutta terveyden edistämiseksi jokainen äiti tarvitsee sellaisen. Ihmistä ei ole luotu olemaan paikallaan. Tämä pätee myös raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Liikkuvan äidin puolesta

Virva / Vivathle Oy

Lähteet

Evenson, K. R., Mottola, M. F., Owe, K. M., Rousham, E. K. & Brown, W. J. 2014. Summary of international guidelines for physical activity after pregnancy. Obstetrical & gynecological survey 69 (7), 407-414

Ferrari, R. M., Siega-Riz, A. M., Evenson, K. R., Moos, M. & Melvin, C. L. 2010. Provider advice about weight loss and physical activity in the postpartum period. Journal of women’s health 19 (3), 397-406

Hinman, S. K., Smith, K. B., Quillen, D. M. & Smith, M. S. 2015. Exercise in Pregnancy: A Clinical Review. Sports & Health 7 (6), 527-531.

Klemetti, R. & Hakulinen-Viitanen, T. 2013. Äitiysneuvolaopas: suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.

Lovell, G. & Butler, F. 2015. Physical activity behavior and role overload in mothers. Healthcare for women international, 36 (3), 342-355.

Krans, E. E., Gearhart, J. G., Dubbert, P. M., Klar, P. M. & Miller, A. L. 2005. Pregnant women’s beliefs and influences regarding exercise during pregnancy. Journal of theMississippi State Medical Association 46 (3), 67-73.

Nascimento, S. L., Pudwell, J., Surita, F. G., Adamo, K. B. & Smith, G. N. 2014. The effect of physical exercise strategies on weight loss in postpartum women: a systematic review and meta-analysis. International journal of obesity 38 (5), 626-635.

Brown, W.J., Heesch, K.C & Miller, Y.D. 2009. Life events and changing physical activity patterns ins women at different life stages. Annals of Behavioral Medicine: A Publication of the Society of Behavioral Medicine 37 (3), 294-305.

Rhodes, R., Blanchard, C., Benoit, C., Levy-Milne, R., Naylor, P. Symons Downs, D. & Warburton, D. 2014. Social cognitive correlates of physical activity across 12 months in cohort samples of couples without children, expecting their first child, and expecting their second child. Health Psychology, 33 (8), 792-802.F